torstai 6. marraskuuta 2014

Breathe

Niinpä niin. 
Pitäisi osata välillä pysähtyä ja hengittää. 
Mutta kun ei sitä nuori ihminen ja tällainen oman elämänsä Duracell-McGyver osaa. 



Ihmisten persoonallisuus on niin erikoinen suma, ettei siinä ota selvää edes itse itsestään. Asuuko siellä kenessäkään elämänsä suorittajaa? Niin täälläkin. En koskaan ollut ajatellut, että oikeasti vain suoritan ja suoritan asiaa tai elämänvaihetta, A jonka jälkeen heti siirrtyään B:hen ilman lepoa ja huilia.  Tuntuu, etten ole pariin vuoteen kunnolla levännyt laakereillani ollenkaan, vaan päivästä toiseen juoksen edes takas asioideni välillä ja vasta ilmamyöhällä saan levähtää hetken - ihan liian pienen hetken. En ollut ajatellut, että näin nuorella ihmisellä stressi voisi vaikuttaa aikuisten oikeasti mihinkään muuhun kuin nukkumiseen. No totta helvetissä se vaikuttaa. Kun lisätään armottomaan stressiin ravaus kahden tai oikeastaan kolmen kaupungin välillä, rääkkiliikunta sekä tietysti koulujutut, valvotut ja huonosti nukutut yöt ja ainiaiset ihmissudeasiat ja edestakaisin juokseminen päivässä, on keitto valmis ja tidiii - kroppa käy huimilla ylikierroksilla. Ei olekaan ihme, että sanotaan stressin aiheuttavan kaikkia vaivoja. 


Mutta ei sitä osaa lopettaa ajoissa. Pistän tämän geenieni syyksi (terveisiä isille ja mummolle). Ja ihan henkilökohtaisesti, en tykkää vain olla. Sen on hurjan tylsää. No kun lääkäri pamauttaa, että stressi ja huonosti nukutut yöt ovat syy-seuraussuhteessa niiden oireiden kanssa, joiden kanssa kamppailee, on välttämätöntä sanoa pääkopalle, että pliis nyt stoppaa vähäksi aikaa. 

Halusin vain tulla kertomaan, että täällä ollaan, vaikka nyt vähän hidastetaan elämänrytmiä. Ihanaa huomenna alkavaa viikonloppua kaikille! :-)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti