tiistai 28. lokakuuta 2014

Chapter one.


Mistä aloittaa? Miksi alku on aina juuri vaikein osuus? No, mutta eihän tämä ensimmäinen alku olekaan, vaan uusi alku. Vanha pikkublogi jäi ihan kuutamolle viime keväänä pääsykoekirjojen ja oman elämän handlaamisen vuoksi. Nyt on uudet kuviot ja pienenä heikkona tiistai-iltana viinipullon kanssa päätin aloittaa alusta - luvusta yksi. 


Mitä yleensä alkuteksteissä käsitellään? Kerrotaan, että kiitän häntä ja häntä ja muuta blaablaata, joita ilman tämä teos ei olisi valmistunut. Blogi ei ole koskaan valmis, joten en voi kiittää ketään siitä, eikä tässä vaiheessa ole hirveästi hommia tämän teoksen(?) aikaansaamiseksi tehty. Kiitän kuitenkin itseäni, että olen jaksanut porskuttaa elämässä suurien ja ihan hervottomien vastoinkäymisten läpi, kuten koko viime kevät. Annan itselleni aplodit siitä, että en ole luovuttanut kertaakaan, vaikka heikkona krapula-aamuna se tuntuu yleensä helpoimmalta vaihtoehdolta. Olen kestänyt urheasti, vaikka suuresti on pas... loskaa satanut niskaan. En ole lannistunut, vaikka elämä näyttääkin vain välillä rekkamiehen viivaansa ja pelkkää persettään ja samalla potkii palleaan. 



Toisena voin kiittää ihanaa perhettäni, joka on ollut jokaIKISESSÄ hetkessäni mukana. Niin surkeissa kuin mahtavissakin. Ilman tuota Akaassa asuvaa kolmen koplaa en olisi pärjännyt edes nenän niistämisessä tai pääsykokeisiin lukemisessa. On siitä hyötyä, että voi soittaa isille hätä- FaceTimen, että pesukone on rikki ja loisteputki on palanut. On se helppoa, että jos iskee hirveä ikävä, voi soittaa äidille ja pillittää puoli tuntia puhelimeen. Ja on tärkeää, että jos oikein ottaa päähän, on olemassa 9 vuotta nuorempi tappelupukari, jonka kanssa tosin tapellaan lähinnä sanallisesti ja monopolissa.  



Kolmantena dindin tietysti ihanat ja fantsut kavrut - rakkaan ystävät. Lukioon mennessäni sen 5 vuotta sitten( omg olen vanha...), en olisi uskonut saavani parhaita ystäviä, jotka satojenkin kilometrien päästä auttavat. En myöskään olisi uskonut, että yläasteelta asti oleva rakas  paras (urpo)ystäväni saisi houkuteltua minut Vaasaan opiskelemaan. Helsinkikään ei jättänyt kylmäksi, vaan sieltä sain myös monenmoisia ystäviä, joiden kanssa olisi ehdottomasti nähtävä as soon as possible ( Krista, Anna, Inka, Oona !!! ). Ja entäs nämä Vaasan höntit. Ensimmäisen yliopistoviikon jälkeen olin pyörinyt puolialasti Leijonaa vatsassa yliopiston numella, tanssinut hurjasti Fonassa, potenut maailman HIRVEIMMÄN krapulan, mutta mikä parasta, saanut ihan mielettömän ihania tyyppejä seurakseni. 







Neljäs kiitos kuuluu aivan auttamatta rakkaalle poikaystävälleni, jota ilman olisin joko hullujenhuoneella tai parhaassa tapauksessa mamman hoivissa kotona. Ilman Ollia eivät elämäni rattaat pyörisi siinä tahdissa miten niiden kuuluu. En olisi yhtä itsevarma enkä varsinkaan onnellinen. En tietäisi millaista on rakastaa ja tulla rakastetusti ihan aikuisten oikeasti. Ei elämä ole mitään ruusuilla tanssimista varsinkaan parisuhteessa - varsinkaan kaukosuhteessa. Kokoajan on helvetinmoinen ikävä ja toivoisi, että toinen olisi vieressä. Toisaalta, joillekin asioille ei voi mitään ja ne on vain hampaat irvessä kestettävä. 




Tässä siis blogin alkukiitokset ja pidemmittä puheitta voisin repäistä tähän perustiedot ruudun takana häärivästä kirjoittajasta. ( kysymykset osaksi poimittu demi.fi hahaha)





Nimi: Laura 
Ikä: 20 vuotta ja 5 päivää.
Opiskelen/olen opiskellut: Kauppatieteet Vaasan yliopisto.
Työskentelen/olen työskennellyt: Mm. Anttila, Stockmann.
Horoskooppini: Vaaka .
Mitä harrastan liikuntaa: Sali, lenkkeily ja epäsäännöllinen sulkapallo.
Mitä muuta harrastan: Listojen tekemistä - oikeesti. 
Periaatteeni: Live.
Pohdin: Usein ja liikaa ja liian tarkasti.

Vihaan: Itsekeskeisyyttä.

Rakastan: Ollia, ystäviä, perhettä, merta, aurinkoa, iPhoneani haha. Elämää yleensäkin.
Haaveilen eniten: IKIOMAkoti.
Kaipaan: Ollia.





Lempi
vuodenaika: Kaikki käy paitsi hyytävä talvi. Ehkä kaunis alkusyksy ja kesä.
lukeminen: Haiteksti- kirja, mutta postmodernismi iskee muutenkin.
uoka: Itkettää sanoa, mutta ei oo. Semivegenä ei ole helppoa. Joskus sushi, joskus lohimedaljongit ja välillä ihan pesunkestävä kasvismössö.
juoma: Alkoholiton vai -holillinen?  Holiton on vesi ja holillinen on valkkari ja lakushotit ja salmari ja hotshotit ja boolit!
lomakohde: Kreeta on aina ollut se, mutta nyt kävis Australia, Thaimaa, Berliini.
kasvi: Roses are redtapa viettää vapaailta: Viinipullo tai sali.





Kysymyksiä
Onko sinulla salaisuuksia? Kaikilla on.
Onko sinulla valkolakkia? TODELLAKIN.  
Millainen oli ensimmäinen tatuointisi tai lävistyksesi? Napakoru 15v.
Mitä tilaat baarissa? Salmaria.
Onko sinua siunattu parhaalla ystävällä? Täytyy kyllä sanoa, että monellakin!

Mitä muuttaisit itsessäsi? Vaalea tukka, pitkät ripset,  tummempi iho ja 5kg vähemmän hehe justniinpäniin. Voisin olla vähän vähemmän tempperamenttinen.
Suurin tähänastisista saavutuksistasi: Kauppakorkeaan pääseminen.
Tulevaisuudessa haluaisit: Valmistua, matkustella ja olla onnellinen.




kerro jotakin siitä kun...
olit 10-vuotta nykyistä nuorempi: Olin 10v ja olin pieni ja täynnä tarmoa.
viimeksi koit romanttisen hetken: Eilen. Tulin rättiväsyneenä ja närästyksen siunaamana kotiin. Oli ehkä ollut sanaharkkaa aamulla niin mitä ihmettä. Mies oli kokannut ja ostanut pullon viiniä. Toimii. 
teet itsellesi lounasta: Laiskaa. Joko salaattia tai puuroa. 
sinulla viimeksi oli kotoisa olo: Olli oli täällä eikä tarvinnut olla yksin. 
meikkaat juhlavasti: Samanlailla kuin normaalisti, mutta joko rajaukset ja luomiväriä tai huulipunaa.
lausut kehuja: Olen tosissani ja puhun rauhallisesti tai joko innostuneena kimittäen. 
viimeksi luit jotakin syvällistä: Joka päivä luentokalvoja. 





valitse toinen:


iloisuus

melankolia



opiskelu
työnteko



aerobic
juokseminen


ukkonen
helle


mäkki
hesburger 



teatteri
elokuva


vodka

tequila



uusivuosi
vappu


arki

juhla



auringonnousu
auringonlasku



spontaani
harkitseva


iittalan teema

arabian koko



tumma
vaalea


Tällä kertaa ei minulla muuta. Palaamisiin taas. 

:-) 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti